Terve vai sairas Suomi?

YK:n raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, vaikka kansalaisista lähes 850 000 elää köyhyys- ja syrjäytymisuhan alla. Onnellisuusmittauksessa oli huomioitu bruttokansantuote. Taitaa ainakin taloudellinen onnellisuus jakautua varsin radikaalisti. Myös arvot ovat muuttuneet maassamme dramaattisesti. Puhutaan eurooppalaisista arvoista, mutta mitä ne ovat? Kuuluuko ahneus olennaisena osana eurooppalaista ja suomalaista nykyidentiteettiä?

Valitettavasti ihmisen perusolemukseen kuuluu ahneus. Ennen sitä edes osattiin vähän hävetä, mutta nykyisin ahneutta suorastaan pidetään hyveenä. Verotietojen lomassa hehkutetaan verokuninkaita ja -kuningattaria, alasta riippumatta.

On hoitolaitoksia, joissa työtä tehdään sivistyneellä, lämpimällä sydämellä. Hoitoalalle istuvat varsin huonosti monikansalliset, kasvottomat ja vastuuttomat pörssiyhtiöt. Toki ne haluavat kantaa vastuun tuoton maksimoinnista, joko korkeiden hoitomaksujen tai mahdollisimman pienen työvoiman käytöllä tai näiden yhdistelmällä. Tilannetta ei siis korjata pelkästään hoitajamitoituksen säätelyllä, jos samat ahneuden arvot jäävät voimaan ihmisarvosta välittämättä.

Suomesta tulee yhä sairaampi maa, mikäli ahneudelle ei laiteta rajoja. Fyysisesti terveet, menestyvät ja rikkaat eivät tiedosta, mitä on olla avun tarvitsija. Mahdollinen sairaus ja vanhuus ovat heidänkin osansa osingoista huolimatta.