Politiikan kohtalonhetket

Elämme kohtalon hetkiä poliittisen järjestelmän uskottavuuden osalta. Maamme on viimeisen kymmenen vuoden aikana velkaantunut tuplasti, joten ei ole varaa kenelläkään lupailla katteettomia lupauksia. Vaalien aikana on helppo ainakin vanhojen puolueiden puheenjohtajien lupailla miljardeja sinne ja tänne, mutta nyt ei olla Uuraisilla huutokaupassa, vaan vakavien asioiden äärellä. Mikäli nyt tapahtuu se, mitä koettiin neljä vuotta sitten eli lupaukset petettiin välittömästi vaalien jälkeen, on edessä poliittisen järjestelmän uskottavuuden lopullinen alasajo. Nyt vallanhimolle ja sitä seuraaville tyhjille lupauksille jäitä hattuun orastavassa keväässä.

Aikoinaan oli hyvä, että kyselytunteja ryhdyttiin televisioimaan. Avoimuus on hyvä asia. Valitettavasti kyselytunnit muistuttavat lähinnä vaalikampanjoiden jatko-osaa, jossa keskeisenä elementtinä ei ole rakentava asioiden käsittely luottamuksellisessa ilmapiirissä, vaan joku muu. Miten puheenvuoroja jaetaan televisiointiosuuteen? Televisiolähetykset antavat kuvan, että vain harvat valitut saavat tiettyyn aikaan puheenvuorot. Millaisen kuvan edustajat haluavat antaa eduskuntatyöstä?

Suomi on monin tavoin hyvä maa. Paljon on myös parannettavaa. Jotakin maamme moraalisesta tasosta kertoo muun muassa se, että maanpuolustustahto on vähentynyt. Joku pitää muutosta vähäisenä, mutta dramaattinen muutos ei tapahdukaan yhdessä yössä.

Jotkut haluaisivat siirtymistä kokonaan pois polttomoottoriautoista. Siinä on puolensa. Millä veroilla valtio korvaisi polttoaineveroista kerääntyneet verotulojen menetykset, sähköverolla? Siis, noin neljä miljardia lisää sähköveroja.

Pitäisikö eläkeikää nostaa, jotta nuorille aukeaisi yhä myöhemmin työpaikkoja? Olisiko syytä muuttaa yritystukijärjestelmää ja -verotusjärjestelmää esim. Ruotsin mallin mukaiseksi? Tässä vain muutama maininta ratkaistavista asioista.

Entä Keski-Suomi? Vanhoilla puolueilla on voimakas hinku pakata ihmiset lähinnä pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereelle ja Turkuun. Suurimmista kaupungeista Jyväskylä on jäämässä junasta, sillä rahavirrat ohjautuvat voimakkaasti edellä mainittujen kaupunkien hyväksi. Mitä Helsingin herrat ja rouvat pitäisivät siitä, että esim. asumistukijärjestelmän osalta siirrettäisiin valtion osuuksista puolet kuntien hoidettaviksi?

Keski-Suomi tarvitsee paremmat liikenneyhteydet. Nyt on aika tehdä valtiomme tilasta oikea diagnoosi, jotta saataisiin aikaiseksi terve Suomi.