Kapea-alaiset eduskuntavaalit

Miksi eduskuntavaaleissa on keskitytty niin voimakkaasti ilmastokysymykseen ja siihenkin hyvin kapea-alaisesti? Miksi halutaan jättää syrjään esim. seuraavat kysymykset: Mitä voitaisiin tehdä, että kansan kahtiajakokehitys saataisiin poikki? Voitaisiinko pieneläkkeitä korottaa ja tehdä eläkekatto? Mitä syrjäytymisen osalta pitäisi tehdä?

Näissä vaaleissa ainoastaan hipaistaan turvallisuuskysymyksiä. Uudesta tulevasta pakolaisaallosta ei ole muistaakseni keskusteltu. Ei myöskään niistä nuorista vihaisista miehistä, jotka eivät saa työtä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan käsittelyä on toivonut jopa presidentti Niinistö. Silti ei puhuta.

YLE:n vastaava toimittaja Jokinen halusi jättää Paavo Väyrysen ulos eduskuntaryhmien vaalitentistä. Oliko syynä nimenomaan Väyrysen suvereeni tietämys ulkopolitiikasta, sillä demokratiasta ei voinut olla kyse. Suomalaisten terveyteen liittyvistä asioista on mainittu vain nimeksi vanhustenhoidon osalta. Hoitajamitoituksen osalta on käyty huutokauppaa.

Entä 5G-verkon terveydelliset vaikutukset? Kannattaa tutustua Belgian ympäristöministeri Céline Fremault toimiin ja mitä on tehty Palm Beachin seutukunnalla, jossa Yhdysvaltain presidentti viettää vapaa-aikaansa. Miten vastaavasti Pohjoismaiden pääministerit ovat toimineet? Onko ihmisten terveys tärkeää? Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa on terveyteen liittyvät asiat otettu huomioon, mutta ei Pohjoismaissa. Onko eräs yritys jo niin iso, että poliitikot taipuvat?

Huoltovarmuuden ja sähkön siirtomaksun vuoksi pitäisi myös keskustella laajemmin valtakunnallisen sähköverkon ostamisesta takaisin suomalaiseen omistukseen. Meneillään olevissa vaaleissa sisäiset ongelmat ovat kenties suuremmat kuin koskaan, ja tätä ei kansamme ansaitse. Monipuolinen keskustelu sallittakoon. Sellaista nimitetään sananvapaudeksi ja demokratiaksi.

Terve vai sairas Suomi?

YK:n raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, vaikka kansalaisista lähes 850 000 elää köyhyys- ja syrjäytymisuhan alla. Onnellisuusmittauksessa oli huomioitu bruttokansantuote. Taitaa ainakin taloudellinen onnellisuus jakautua varsin radikaalisti. Myös arvot ovat muuttuneet maassamme dramaattisesti. Puhutaan eurooppalaisista arvoista, mutta mitä ne ovat? Kuuluuko ahneus olennaisena osana eurooppalaista ja suomalaista nykyidentiteettiä?

Valitettavasti ihmisen perusolemukseen kuuluu ahneus. Ennen sitä edes osattiin vähän hävetä, mutta nykyisin ahneutta suorastaan pidetään hyveenä. Verotietojen lomassa hehkutetaan verokuninkaita ja -kuningattaria, alasta riippumatta.

On hoitolaitoksia, joissa työtä tehdään sivistyneellä, lämpimällä sydämellä. Hoitoalalle istuvat varsin huonosti monikansalliset, kasvottomat ja vastuuttomat pörssiyhtiöt. Toki ne haluavat kantaa vastuun tuoton maksimoinnista, joko korkeiden hoitomaksujen tai mahdollisimman pienen työvoiman käytöllä tai näiden yhdistelmällä. Tilannetta ei siis korjata pelkästään hoitajamitoituksen säätelyllä, jos samat ahneuden arvot jäävät voimaan ihmisarvosta välittämättä.

Suomesta tulee yhä sairaampi maa, mikäli ahneudelle ei laiteta rajoja. Fyysisesti terveet, menestyvät ja rikkaat eivät tiedosta, mitä on olla avun tarvitsija. Mahdollinen sairaus ja vanhuus ovat heidänkin osansa osingoista huolimatta.