Tulevaisuudesta hyvinvointialueilla

Tässä yhteydessä en kommentoi vaalien aikana annettuja lupauksia. Pitäisikö hoitajille maksaa lisää palkkaa? Pitäisikö kaikissa paikoissa säilyttää eri palvelut? Tällä hetkellä on paljon kysymyksiä, mutta vähän todellisia vastauksia. Valtio asettaa toiminnalle rajat eli tietyllä rahamäärällä on pärjättävä. Nykyisellään Suomesta halutaan lähettää rahaa muualle ja samaan aikaan tullaan karsimaan oman maamme kansalaisten palveluista. Eräät puolueet haluaisivat mennä lisää kansalaisten taskuille. Tältä näyttää, ennustaja en ole.

Palkan suuruus ei varmaan auta työssä jaksamiseen, jos työn johtaminen ei ole esim. kannustavaa, työilmapiiri on huono ja työaikalait estävät järkevien työaikojen järjestämisen. Viestit edellä mainituista eivät myöskään lisää halukkuutta alalle opiskeluun. Listaa voisi jatkaa. Kaikki asiat eivät ole tulevien valtuutettujen päätettävissä. Toki isoimmat puolueet jo hierovat mielellään käsiä saadakseen yhä lisää taloudellista varakkuutta.

Mielenterveyspalveluiden ja monien muiden palveluiden osalta esitetään usealta taholta lisää resursseja. Miksi ylipäätänsä ei uskalleta yhteiskunnassamme keskustella syistä, jotka johtavat eri palveluiden lisääntyvään tarpeeseen? Kenties, liian arka aihe.

Mitä digitalisaatioon tulee, niin tulevaisuudessa pitäisi niin työn kuin potilasturvallisuuden osalta saada aikaiseksi koko maan kattava järjestelmä.

Työperäistä maahanmuuttoa on esitetty yhdeksi keinoksi saada eri aloille lisää osaavaa työvoimaa. Asiakas haluaa tulla ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Jokaisella kansalaisella on myös oma vastuu turvallisuudesta. Kaikkea turvallisuutta ei voi ulkoistaa. Onko kohdallasi kotisi turva-asiat kunnossa palohälyttimistä lähtien? Toimitko liikenteessä ottaen kanssakulkijat huomioon? Tätäkin listaa voisi jatkaa.

Hyvinvointialueiden tulevaisuudesta – totta vai tarua?

Aluevaalit lähestyvät. Kenelle tuleva hyvinvointialue tuo turvaa hoidon saatavuudessa? Kenelle vastaavasti uudistus takaa lisähuolia? Useat lait vaikuttavat uudistukseen. Yksi lainsäädännön ovelimmista kohdista löytyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista. Pelkästään yksi kohta (4 §) paljastaa uudistuksen tavoitteen käytännössä: palveluverkon supistaminen.

Lainkohdassa on mainittu mm. yhdenvertaisuus palveluiden toteuttamisessa. Lainkohtaa voidaan varmaan tulkita siten, että palvelut tulisi olla lähellä asiakkaita. Myöhemmin on maininnat kustannusvaikuttavuudesta ja toiminnan tehokkuudesta. Kuntaliitosten osalta on huomattu, mitä uudistuksissa käsitteet kustannusvaikutukset ja tehokkuus ovat merkinneet: palveluverkon supistamista. Mikäli esim. noin vuosikymmen sitten Laukaa ja Konnevesi olisivat päätyneet kuntaliitokseen, olisi se merkinnyt Konneveden terveysaseman lakkauttamista.

Keskeisin syy uudistukseen on talous, ei eri toimintojen integraatio. Tätä eivät voi kiistää ainakaan kokoomuslaiset, sosialidemokraatit eikä keskustalaiset, jotka ovat jo pidempään harjoittaneet keskittämispolitiikkaa. Nyt tähän tarjoutuu oiva mahdollisuus toteuttaa demokratiaa, jolloin jyväskyläläiset voivat vaikuttaa hyvinvointialueen reuna-alueiden palveluiden järjestämiseen. Demokratia on aina jonkun ylivaltaa. Puheena olevassa asiassa se merkitsee jyväskyläläisten ylivaltaa.

Uudistuksella on teoreettisesti hyvät tavoitteet, muun muassa palveluiden saatavuuden paraneminen. Teoria ja käytäntö eivät valitettavasti aina kohtaa. Käsitykseni on, että osaavan työvoiman saamisessa on jo nyt vaikeuksia, talous sakkaa, syntyvyys on heikkoa ja lisäksi yhä vähenevillä varoilla yritetään saada aikaiseksi uutta tietojärjestelmää, jonka hinnoitteluun en nyt ota kantaa, enkä myöskään tuleviin verokäytänteisiin tässä yhteydessä.

Toivon, että aluevaaleihin tulisi ehdokkaita, joilla on käytännön tason tietoa palveluiden toimivuudesta asiakkaan näkökulmasta, eikä ainoastaan intoa olla nostamassa kokouspalkkioita, ja että vaalipuheet olisivat muutakin kuin poliittista jargonia.

Tulevaisuudessa tulemme näkemään, että onko arvioni hyvinvointialueen palveluverkostosta totta vai tarua.