Tulevaisuudesta hyvinvointialueilla

Tässä yhteydessä en kommentoi vaalien aikana annettuja lupauksia. Pitäisikö hoitajille maksaa lisää palkkaa? Pitäisikö kaikissa paikoissa säilyttää eri palvelut? Tällä hetkellä on paljon kysymyksiä, mutta vähän todellisia vastauksia. Valtio asettaa toiminnalle rajat eli tietyllä rahamäärällä on pärjättävä. Nykyisellään Suomesta halutaan lähettää rahaa muualle ja samaan aikaan tullaan karsimaan oman maamme kansalaisten palveluista. Eräät puolueet haluaisivat mennä lisää kansalaisten taskuille. Tältä näyttää, ennustaja en ole.

Palkan suuruus ei varmaan auta työssä jaksamiseen, jos työn johtaminen ei ole esim. kannustavaa, työilmapiiri on huono ja työaikalait estävät järkevien työaikojen järjestämisen. Viestit edellä mainituista eivät myöskään lisää halukkuutta alalle opiskeluun. Listaa voisi jatkaa. Kaikki asiat eivät ole tulevien valtuutettujen päätettävissä. Toki isoimmat puolueet jo hierovat mielellään käsiä saadakseen yhä lisää taloudellista varakkuutta.

Mielenterveyspalveluiden ja monien muiden palveluiden osalta esitetään usealta taholta lisää resursseja. Miksi ylipäätänsä ei uskalleta yhteiskunnassamme keskustella syistä, jotka johtavat eri palveluiden lisääntyvään tarpeeseen? Kenties, liian arka aihe.

Mitä digitalisaatioon tulee, niin tulevaisuudessa pitäisi niin työn kuin potilasturvallisuuden osalta saada aikaiseksi koko maan kattava järjestelmä.

Työperäistä maahanmuuttoa on esitetty yhdeksi keinoksi saada eri aloille lisää osaavaa työvoimaa. Asiakas haluaa tulla ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Jokaisella kansalaisella on myös oma vastuu turvallisuudesta. Kaikkea turvallisuutta ei voi ulkoistaa. Onko kohdallasi kotisi turva-asiat kunnossa palohälyttimistä lähtien? Toimitko liikenteessä ottaen kanssakulkijat huomioon? Tätäkin listaa voisi jatkaa.