Riittääkö raha terveydenhuoltoon, kokouspalkkioihin ja tappamiseen?

Tänään 18.7.2025 Keskisuomalaisessa oli mielestäni erinomainen kirjoitus hyvinvointialueiden rahoitusmallista. Tässä on tullut nähtyä suomalaista terveydenhoitojärjestelmää, milloin kauempaa ja milloin todella läheltä yli kuuden vuosikymmenen ajalta. Kuluneen kevään ja kesän aikana on joutunut pohtimaan, että ansaitseeko suomalaiset tällaisen järjestelmän, joka on monelta osin kallis ja tehoton. Olisiko suomalaisessa koulutusjärjestelmässä myös muutoksen paikka, jos noin vähintään viisi vuotta on kulutettu housun persauksia yliopistojen penkeillä ja saatu nykyisen kaltainen järjestelmä aikaiseksi?

Nykyisestä hyvinvointialuemallista voidaan varmaan eniten ”kiittää” suomalaisia poliitikkoja. Heidän kauttaan on saatu sitä, mitä on tilattu. Siltä osin ei kai voi valittaa. Se, missä on onnistuttu uudistuksessa, niin ainakin johtajien palkkatasot on saatu huippuunsa. Tämäkö oli uudistuksen tavoite? Mitä jos uudistuksen tavoite olisi ollut tehokkaamman ja laadukkaamman hoitojärjestelmän kehittäminen? Puheissa kenties näin oli, mutta tarkoituksena oli varmaan saada kuitenkin aikaan hallintomalli, joka takaa puolueille yhä suuremmat tulot mm. kokouspalkkioiden kautta. Tämä luonnollisesti sopii parhaiten sosialidemokraateille ja keskustalaisille. Kokoomukselaisille sopii varmaan se, että saadaan aikaiseksi tehoton järjestelmä, jossa ainoastaan niillä, joilla on varaa maksaa itse tai on ollut varaa hyviin vakuutuksiin, saavat hoitoa yksityiseltä puolelta. Näin perinteiset suuret puolueet toimivat omaa etua ajaen, kuka perustellen mitenkin toimintansa tavoitteet.

Onko oikein, että työttömälle nuorelle ehdotetaan ensimmäisenä yksityiseltä puolelta pyytämään apua? Suomessa on erikoinen tilanne: maksat veroja, jotta palvelut toimisivat, mutta kuitenkin apua saadaksesi oikea-aikaisesti potilaan kokonaistilannetta ajatellen pitäisi apua hakea yksityiseltä puolelta. Nuori, joka ei tupakoi, ei käytä huumeita ja pyrkii elämään terveellisesti, on täysin pulassa, kun apua tarvitsisi. Tiedustelin Keski-Suomen hyvinvointialueelta tilannetta. Kysyin, että pääseekö nuori sitten hoitoon, jos joudutaan turvautumaan ambulanssiin. Kuulemma ambulanssiin pääseminen olisi jo saavutus. Muuten en keskusteluamme enempää ainakaan tällä erää kommentoi.

Mitä rahoitukseen tulee, niin sillä rahamäärällä, jota Suomesta on tuettu tappamista Ukrainassa, olisi Keski-Suomen hyvinvointialuetta jo pyöritetty kolme vuotta. Saa oikaista, jos summa ei täsmää. Toki on mahdollista, että todellisia summia on myös piilotettu. Myönnän liittäväni asiaan aiheen, josta ei nykypäivänä saisi kirjoittaa tai puhua. Ymmärrän sen vaaran, että saa trollin maineen, kun nimittäjällä ei ole parempaa argumenttia esittää asiasta. Suomessa voidaan haukkua Yhdysvaltojen presidenttiä, vaikka kuinka paljon tahansa ajatuksesta ”Yhdysvallat ensin”, mutta eikö jokaisen valtion päämiehen pidä ensisijaisesti ajatella omia kansalaisiaan. Ymmärrän, että tällainen ”omat ensin” ajattelu ei liity vasemmistolaiseen ideologiaan ja politiikkaan oman kansakunnan kohdalla, vaan asettuu globaaliseen ulottuvuuteen, jossa halutaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta ehyt ja terve ihmiselämä saataisiin hajotettua. Vasemmistopoliitikoille esittäisin kysymyksen, että jos ette halua kansalaisten saavan apua yksityiseltä puolelta, niin miksi tuette tehottoman ja kalliin järjestelmän ylläpitämistä, helppojen kokouspalkkioiden takiako?

Syksyn 2022 kuulumisia

Kesäloma 2022 meni mukavasti. Ensimmäisen kerran tuli kokeiltua sitä, että heti matkalle kesäloman alettua. Olin kuullut kertomuksia siitä, että vaikka olisi väsynyt kevään työrupeamasta, niin kannattaisi heti ja ainakin hetkeksi irtaantua arkisista ympyröistä. Nyt tarjoutui mahdollisuus kokeilla asian paikkansapitävyyttä. Kannatti kokeilla huolimatta siitä, että monenlaisia asiapapereita koronatodistuksineen piti olla matkassa mukana Yhdysvaltoihin.

Matkaa ennen oli varoiteltu ruuhkista Amsterdamin lentokentällä. Niin, tulihan sekin ruuhka koettua. Tuleehan sitä passintarkastuksessa ruuhkaa, jos tarkastajia on ainoastaan kaksi virkailijaa. Eikö Hollannissa ole työntekijöitä vai missä he olivat?

Elokuussa paluu arkeen niin työssä kuin luottamustehtävissä. Luottamustehtäviä on tällä hetkellä varsin minimaalisesti, mutta onhan se taannut ainakin sen, että asioihin on voinut paneutua. Joitakin valtuustoaloitteita on tullut myös tehtyä. Saa nähdä, miten aloitteet etenevät. Samalla tulee mieleen aloite, muistaakseni noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Aloite liittyi kevyen liikenteen väylään, jota nykytiedon mukaan sitten ryhdytään rakentamaan ensi vuonna. Demokratiassa välillä asioiden saaminen ns. maaliin kestää pitkään, jopa niin pitkään, että osa luottamushenkilöistä voi kyllästyä toimintaan jo yhden kauden jälkeen.

Tuli myös menneet mieleen, kun aikoinaan ehdotin uuden koulun rakentamista sillä seurauksella, että tuli ns. kenkää kunnanhallituksen jäsenyydestä. Taisin tuolloin kuulua väärään ryhmään tai olin väärä ehdottaja, mutta asialle tuli sentään oikeat alullepanijat ja lapset saivat uuden koulun. Hyvä niin.

Viime keväänä perehdyin yhteen hallihankkeeseen, joka on ollut prosessina varsin kummallinen, näin kauniisti ilmaistuna. Paikallislehti Laukaa-Konnevesi julkaisi kirjoitukseni aiheesta 27.10.2022 ja asiasta esitin myös kommentin valtuuston kokouksessa 7.11.2022. Kokous on kenties vielä katsottavissa seuraavassa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=smXn_Fi3UOA&t=67s

Keskisuomalainen julkaisi liikenneturvallisuuteen liittyvän kirjoitukseni 26.10.2022 hivenen lyhennettynä. Näihin edellä mainittuihin teemoihin ja mainitsemiini aloitteisiin palaan vielä lähemmin mitä todennäköisemmin. Myös vanhempi aloite liittyen lasten seksuaaliseen häirintään kaipaa jonkun lisäkommentin. Aihe näyttää olevan ajankohtainen jatkuvasti, ikävä kyllä.

Mitä lapsiin tulee, niin on voinut iloita edes vähäisessä määrin siitä, että on voitu kunnassamme auttaa ukrainalaisia lapsia. Sodan mielettömyydelle ei tahdo löytyä oikeata ilmaisua, mutta olisipa niillä, jotka todellisesti voivat vaikuttaa, edes hitusen hyvää tahtoa saada rauhanneuvottelut käyntiin sodassa, jonka ei olisi koskaan pitänyt alkaa.

Kuntavaalit 2021

Kuntavaalit vihdoin tulivat ja menivät. Äänestäjät voivat arvioida tekemäänsä ratkaisua parhaiten muutaman vuoden kuluttua. Äänestysinnokkuus oli surkea, valitettavasti. Mistä kaikesta tämä ”innokkuus” kertoo? Ilmiötä olisi syytä tutkia perusteellisesti. Vapaassa valtiossa on toki oikeus olla myös äänestämättä. Onko asiat Suomessa niin hyvin, että ei edes pienimuotoisin vaikuttaminen kiinnosta?

Kiitän vielä saamastani luottamuksesta niin nuoriso- kuin kunnallisvaaleissa. Oma valtuustohistoriani on sikäli erikoinen, että olen ollut mukana jo jonkun aikaa joka toinen kerta. Kunnallisvaaleissa olen tullut valituksi aina, kun olen ollut ehdokkaana. Vähäiseen poliittiseen historiaani liittyy myös vierailut kahdessa muussa puolueessa. Mikäli kouluneuvostovaalit laskettaisiin mukaan, niin vierailuja saataisiin yksi lisää. Keskisuomalaisessa oli 17.6.2021 kirjoitus otsikolla ”Loikkari äänestetään harvemmin jatkoon”. Minua voisi jo luonnehtia loikkareiden loikkariksi. Loikkaamisiin on ollut painavat syyt.

Vielä tämän vuoden alussa oli ajatukseni pitkälti se, että vähäinenkin poliittinen toiminta saa olla osaltani historiaa. Olin tehnyt päätöksen, että en ainakaan itse hakeutuisi ehdokkaaksi. Eri vaiheiden jälkeen olin palannut Keskustan ehdokkaaksi. Itselläni ja saamieni viestien perusteella on tullut tunto siitä, että on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta yhä luottavat. Nämä kunnallisvaalit jouduin käymään sattuneista syistä mahdollisimman pienellä kampanjalla. Mikäli saamani tieto ennen vaaleja olisi pitänyt paikkansa, että paikallislehti ottaa yhteyttä, niin se olisi varmaan auttanut jopa siinä, että ihmisille olisi tullut tietoisuuteen, mitä muutamia vuosia sitten tapahtui jättäessäni Keskustan. Nyt ilmeisesti monella ihmisellä painoi ajatus loikkarista. Oliko näin, on pelkän arvailun varassa. En tässä yhteydessä lähde avaamaan noin kymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Paikallislehden yhteydenottamattomuus ei ole itselleni mikään yllätys. Voin olla väärässäkin, mutta olen kenties jonkinlaisella mustalla listalla. Tämä liittyy mahdollisesti Laukaan ja Konneveden kuntaliitosasiaan, jota en painavista syistä kannattanut, mutta lehden poliittinen kanta oli hyvin voimakas kuntaliitoksen puolesta. Toivoisin lehden toimivan objektiivisen informaation välittäjänä, eikä poliittiseen ohjaukseen pyrkivänä. Tällainen toiminta olisi mielestäni kaikille lehdille sopivaa, jotka mainostavat itseänsä poliittisesti sitoutumattomina.

Media on nyt tullut huomioitua ja olin siihen luvannut palata aiemmassa kirjoituksessani. Asia liittyy sopivasti samankaltaiseen ilmiöön kuin eu-parlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 17.6.2021. Hakkaraisen kirjoituksessa elvytyspaketissa todetaan seuraavasti: ”Sanna Marin antoi neuvotteluissa kaikessa periksi ja tulevat sukupolvetkin vielä maksavat tätä karmeutta.” Hakkarainen ei tuo esiin ainuttakaan konkreettista perustelua väitteelleen. Mitkä olivat ne asiat ja yksityiskohdat, joissa pääministeri Marin antoi periksi? Olisi mielenkiintoista tietää. Hakkarainen ottaa asian esiin varsin samalla tavalla kuin medialla on välillä tapa uutisoida eli heitetään ilmoille väite ilman ainuttakaan evidenssiä.

Jätän tämän kirjoituksen tähän ja siirryn seuraamaan EM-futista.